Etsi
  • TaideTupa PikkuSelma

Päävarastosta kulttuurikeskukseksi – lyhyt katsaus rakennuksen historiaan, osa I

Kymintehtaan avaraa tehdaspihaa on vuosikymmenestä toiseen hallinnut jykevä, vanha päävarasto. Päävarasto on vuosikymmenten kuluessa saanut lähinaapureikseen ”uudempia” suuria rakennuksia, mutta se on siitä huolimatta säilyttänyt asemansa vanhassa tehdaskuvassa.


Rakennuksen näyttävyyttä korostava ominaisuus on varmasti sen arkkitehtoninen omaleimaisuus. Vanha päävarasto rakennettiin vuoden 1889 jälkipuoliskolla. Saman vuoden juhannuspäivänä oli yksi yhtiön neljästä työläiskasarmista syttynyt palamaan. Tuuli kävi vanhan varaston suuntaan ja palon lopputulemana puusta rakennettu varasto tuhoutui.


Uuden rakentaminen alkoi välittömästi ja rakennuskin sai uuden pintamateriaalin- tiilen.

Varastosta tuli valmistuessaan Kymintehtaan tehdasalueen hallitsevin rakennus. Keskeisestä sijainnistaan johtuen, varaston ulkonäössä pyrittiin julkisen rakennuksen edustavuuteen, silloisen tehdasarkkitehtuurin tyylikeinojen mukaisesti. Arkkitehtuuri käsitettiin ennen kaikkea fasaadiarkkitehtuuriksi ja pääpaino pantiinkin ulkokuoren sommitteluun ja koristeluun. Kaikki neljä seinää koristeltiin saman arvoisina ja näin rakennus saikin eheän ja varsin viimeistellyn ulkokuoren.


Seinistä hieman ulkonevat pilasterit jakavatkin seinäpinnat niin tiheästi, että kulloiseenkin ”väliin” mahtuu aina vain yksi pystysuora ikkunarivi. Ikkunoiden yläreuna on loivasti kaareva ja alun perin ikkunat oli varustettu rautaisilla luukuilla. Aivan katon rajassa olevat ikkunat ovat vain pieniä luukkuja. Räystäiden ja päätyseinien tiilikoristelu on ajalleen ominaista ”tiilipitsiä”, vaikkakin tässä kohdin malli on ollut säästeliään yksinkertaista ja se vaikuttaa nykyajankin katsojan silmissä hyväksyttävältä ja varsin hyvin asiaan kuuluvalta. Vanha päävarasto onkin rakennuksena tyylikkään tasapainoinen. Selkeä ja johdonmukainen symmetria antaa sille varsin arvokkaan leiman.


Kymintehtaan vanha päävarasto on historiansa aikana toiminut niin valmiin tavaran kuin tarveaineidenkin varastona. Tavaran käsittelyä vanhoissa tiloissa tehtiin pitkälti käsipelillä ja työntökärryillä, kahden hissin ollessa varastomiehen apuna. Kuusikymmentäluvun alkupuolella varasto alkoi kuitenkin auttamattomasti käydä ahtaaksi tehtaan tuotannon kasvaessa ja moninkertaistuessa. Oli aika laajennuksen!


Uuden osan suunnittelu ja työt olivat 1960 hyvässä vauhdissa. Vanhan ja uuden varaston yhteen sulattaminen vaati oman pohdintansa, mutta tässäkin kohdin vanha osa näyttää pitäneen hyvin pintansa. Rakennuksen pitkien sivujen ulkonäkö jäi entiselleen, katto sen sijaan hiukan loiveni ja päädyt muuttuivat.


Tehtaan puoleiseen päätyyn sijoitettiin paloasema ja toisesta päädystä varastoa jatkettiin 20- metrin pituudelta. Lastausraide sivusi uuden osan ulkosivua, johon asennettiin kaksi nosturia ja suuri hissi. Rakennuksesta tuli kellarikerroksen lisäksi osittain kaksi-, osittain kolmikerroksinen. Räystäsviiva pysyi kuitenkin kauttaaltaan samalla korkeudella. Runko ja välipohjat tehtiin teräsbetonista, seinät puhtaaksi muuratusta tiilestä. Uusi osa valmistui nopealla aikataululla, vain kahdessa kuukaudessa.


Tämän jälkeen tehtiin myös vanhan osan sisustuksen muutostyöt sekä rakennettiin uuteen päätyyn kiinteästi uusi jatko-osa, pituudeltaan 80- ja leveydeltään lähes 20- metrinen nk. säkkivarasto. Tämä uudesta päädystä lähtevä laajennusosa on varastorakennuksen toinen siipi, joka muodostaa vanhan osan kanssa avoimen, terävän kolmion. Vanhan ja uuden osan väliin muodostuikin näin varastopiha.


Palomuurin avulla rakennus jaettiin kahteen yhtä suureen osaan. Seinät ja katto pystytettiin liimattujen ja naulattujen HB-puukehien varaan, jotka sijaitsevat viiden metrin päässä toisistaan. Seinät olivat alumiinisesta aaltopellistä ja katto samoin alumiinisesta ns. Fural- levystä. Lattia laskettiin betonista. Tätä kiiltävän koreaa rakennusta kiersi himmeä, lasikuitumuovista valmistettu yhtenäinen ikkunarivi.


Nimensä mukaisesti tässä varastossa säilytettiin säkeissä ja muissa vastaavanlaisissa pakkauksissa sekä astioissa saapuvia raaka-aineita, etupäässä kemikaaleja. Tämä varasto palveli etupäässä paperitehdasta, mutta myös kloori- ja selluloosatehdasta.

Säkkivaraston runko, seinät ja kattorakenteet on sittemmin verhoiltu tiilellä, betonilla ja lasitiilellä muuhun varastokokonaisuuteen yhtenäisesti sopivaksi.


Ja kuin ennustuksena tulevasta, yli 50-vuotta sitten, kertoi Kymi- yhtymän henkilökunnan julkaisu numerossaan 4/1960, uudenlaista arkkitehtuuria edustavan säkkivaraston kelpaavan vaikka juhlasaliksi! Mutta tästä lisää seuraavassa Kulttuurikuiskauksessa, päävaraston tarinassa, osassa II.


Vesa Parvinen

Kulttuurikuiskaajana TaideTupa PikkuSelman, Galleria Padon ja Pato Klubin sekä Areenan ”isäntä”.


Tekstin lähteenä käytetty Kymi-yhtymän henkilökunnan julkaisua 4/1960. Kirjoitus Päävarastoa laajennetaan. Tekstin kuva 22.1.2021/ Vesa Parvinen



174 katselukertaa0 kommenttia